Villeimmänkin puutarhan rikkakasvit lakastuvat ensimmäisissä yöpakkasissa. Nurmikko on ainoa, joka voi vieläkin paksusti. Sitä saa ajaa niin usein, että ilmakehä tuhoutuu talon kohdalta.
Ostin kesän alussa verannan ikkunalle yrttejä ja hyötykasveja. Jenni valitsi puutarhaliikkeen ärtsyimmät pinkit Malibu Barbie Pelargoniat, jotka selvisivät ainoina hengissä paprikan kanssa Sasin lomahoidosta. Paprika kasvatti neljä pitkää soiroa, joista kaksi lihoi keltaiseksi paprikaksi. Kolmas jäi fitnekseksi ja neljäs antoi periksi. Tänään pilkon sadon lounaan koristukseksi ja kesän muistoksi.
Syksy on tilinteon aikaa. Silloin on hyvä miettiä, mitä tulikaan taas tehtyä. Mollasin keväällä esteettistä tajuani häiritsevänä naapurin avokompostin. Ai jai! Olisi pitänyt arvata, että omaan nilkaanhan se vielä kolahtaa. Niin kopsahti omaantuntoon kun tajusin, mitä vahinkoa, suorastaan kiusaa, olemme tehneet naapureillemme ymmärtämättömyyttämme.
Tontti päättyy ojaan, josta nousi pihalle aivan kuin saduissa täsmälleen vastapäätä naapurin kompostia suureksi ja reheväksi nopeasti kirivä vehreä ilmestys, joka kukki koko kesän ilman hoitoa ja lannoitusta hienostuneita aniliininpunaisia kukkia. Ihailin ja ihmettelin tätä tuntematonta suuruutta, joka huojui hitain liikkein korkeana ja ryöpeänä kesän tuulissa. Olin aikonut istutaa sen paikalle koristevattua, jonka tiesin jo Espoon ajoilta peittävän kiitettävästi naapurin kasvimaan kaatopaikan.
Järkytys tuli eräänä lauantai aamuna. Söin aamiaista talon portaalla, kun näin ettei lempi pensaani enää ollut pullukka. Se oli silvottu, raiskattu, revitty, raastettu. Se oli häväisty viidakkoveitsellä ja nitistetty kyykkyyn. Sille oli näytetty oma paikka. Se oli ollut röyhkeä ja kasvanut naapurin puolelle! Nyt se kyhjötti invalidina, mutta uhma oli jäljellä.
Toinnuin muutamassa päivässä ja aloin ajatella asiaa uudesta näkökulmasta. Käänsin kulmaa ja kuvittelin olevani naapuri. Kuvittelin kuinka hän on katsellut huolimattoman perheen tappajapensasta koko kesän, päivitellyt piittaamattomuutta, niellyt suuttumusta ja odottanut toimintaa, kunnes operaatio Valloitus on saanut riittää...
Kasvi on suurrikkapensas. Se on kiertolainen niin kuin voikukka. Riesa ja vaikeasti hävitettävä nopea leviäjä. Oikea kasvikunnan pultsari! Mutta se on kaunis. Naapurisovun nimessä kuitenkin vannon kautta kompostin ja kasvin, että hävitän pensaan ensi keväänä. Ymmärrän, että itsepäisten ja häiritsevästi originellien ihmisten on paras muuttaa Hauholle. Haluan kuitenkin asua kaupungissa ja haluan, että naapurini luulevat minua mukavaksi ihmiseksi.
Ajelimme perjantaina Hämeenlinnan teatteriin ensi-iltaan katsomaan Vexi Salmen, ja siksi pakosti myös Irwinin, elämästä kertovaa näytelmää Villit vuodet. Edessä oleva auto teki liikennevaloissa kaistan valtauksen. Timo tukisti moukkaa kunnolla. Kun ajelimme takaisin ja suutelimme vihreillä valoilla, Timo eksyi väärälle kaistalle. Vaihdetta silmään, raskaasti kaasua ja reksonaa kainaloon! Hymyilin ystävällisesti viereisen auton kuljettajalle. Muistutin imelästi häntä ja itseäni jo lapsena lallatetusta totuudesta että se, joka toista haukkuu on se itse!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti