Remontti nytkähti asteen kohti uljasta päämäärää. Kellari on kokenut muodonmuutoksen säilytystilasta viihtyisäksi työhuoneeksi. Työ tässä huoneessa on fyysistä suorittamista. Ompelukone surisee ja silitysrauta hehkuu. Pää vilisee ideoita, joita lahjakkaat kädet iloisina toteuttavat ja rypyt siliävät ilman hikeä. Kyyneleistä ei ole kuultukaan. Tulkaa vaikka katsomaan!
Olemme tyytyväisiä. Remonttimieskin kyseli, kuka on osannut valita tyyliin sopivan keltaisen seiniin ja harmaan lattiaan. Kerroin vaatimattomana sisustusarkkitehtisuvusta. Okei, sukulaisesta. Mutta lähisukulaisesta. Kiitos Tootin!
Vappu tuli ja meni pyöräillen. Saimme tekstarin Turkin mellakoivasta vapusta vai oliko se sittenkin ottomaanin jalanjäljestä? Istanbulista kuitenkin ja silloinhan se on sama asia. Äkkiä puhjenneet pienet tahmeat lehdet ja virkeät linnut nostivat fiilikset vauhtiin. Oli kuin ulkomailla. Budapestissa tai Prahassa. Siellä me vietimme Timon kanssa tällaista kevättä joskus vuonna yksi tai kaksi.
Lapset juhlivat omissa ympyröissä. Sasi kävi vappulounaalla ja arvioi makuja kuin viinien tuntija. Sukkamainen, nahkeahko, puuvillainen.. Olen yhtä hyvä kokki kuin ompelija ja silittäjä. Tulkaa vaikka maistamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti