Amos alias Mox Mäkelä... rakkaalla koiralla on monta nimeä ja koska koira on rakas, kulttuurikoti huolehtii myös hännällisen jäsenensä kulttuurikasvatuksesta. Kuten tiedämme, kaikki kasvatus kannattaa aloittaa ajoissa. Oli siis jo korkea aika viedä karvainen ystävämme elämänsä ensimmäiselle taidekierrokselle. Ehkä jonkinlaisena pienen pienenä kannustavana tekijänä toimi Marjan ja Hannun vierailu. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Päätimme antaa samalla aikuiskavatusta ja kattaa lenseään sunnuntaihin hämäläisen taidepläjäyksen.
Mars Verkatehtaalle ja Galleria Koneeseen. Tutustuimme Maija Kimasen ja Emmi Kalisen Roskisrakkautta -näyttelyyn. Mielenkiintoinen installaatio. Punaiset kumisaappaat jalassa ja moottorikypärä päässä lattialla selällään käsiä taivasta kohti ojenteleva torso irroitti ihmettelevät haukut. Pakko myöntää, että vielä tässä vaiheessa Mox Mäkelää kiinnosti taidelainaamon karkkikulho enemmän kuin teokset.
Seuraavaksi kumijalat kohti Valkeakoskea ja Visavuorta. Heti alkuun oli käydä nolosti. Taiteilijakodin pyörryttämä rouva halusi ostaa oppilaamme. Timo alkoi hieroa kauppoja, mutta nosti ahneuksissan hinnan niin korkeaksi, että rouva jäähtyi. Huutelin tyrmistyneenä vielä naisihmisen perään hurjia summia, että ostointo varmasti syväjäätyi. Mox-parka. Vain kuolleen ruumiini yli... älä pieni töpötilli pelkää!
Kyllä on kätevää ja käytännöllistä, kun on pieni koira. Karin paviljongissa lipunmyyjä ensin kielsi koirien sisäänpääsyn, mutta kun hän näki Moxin, kielto suli sanoiksi: -Ai tuollainen koira. Noin pieni ja suloinen. Tottakai se voi tulla.
Tutustuimme myös Emil Wickströmin taiteilijakotiin ja säälimme jokaisella ovella koiraa, jonka yli oli vedetty ruksit. Jeppe-rukka, kuinkahan sen taidekasvatuksen laita oli. Suomalaisten perikunnan talosta museon pihalle hölkötteli ruttunaamainen sähköpatterin korkuinen koira. Se oli ilmiselvä omatoimiopiskelija, mutta sen isäntä ei arvostanut taiteennälkää, vaan rynni perässä jyrkkää rinnettä ylös ja talutti karkulaisen selkäkahvasta kotiin.
Kurvasimme takaisin Hämeenlinnaan Voipaalan taidekeskuksen kautta. Mox Mäkelä oli tässä vaiheessa jo niin täynnä taidetta, että sitä läikkyi Voipaalan lattialle. Oli aika lähteä kotiin.
Kiitos Marja ja Hannu vierailusta ja osallistumisesta Moxin taidekasvatukseen. Tervetuloa uudestaan! Jatkamme siisteyskasvatuksen parissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti