Olohuoneen remontti on valmis. Nyt mennään eteisessä ja naulakon täyte ja muu rompe on siirretty olohuoneeseen. Tapetti loppui kesken ja ratkaisimme ongelman laittamalla jäljelle jäänyttä isokuvioista atrainpaperia olohuoneen oviaukon tällekin puolen. Ensin oli tarkoitus paperoida sillä vain oviaukon takana oleva peräseinä. Mielestämme lopputulos ei ole yhtään hullumpi.
Nyt kun on harmaat lautalattiat entisen tumman parketin paikalla ja vaaleat tapetit niin kyllä on valoisaa ja hulppeeta. Lattia narahtelee ihanasti ja uusi ja vanha lauta ovat sovinnossa keskenään. Vielä kun saadaan kirjat hyllyyn ja taulut seinään niin avot!
Eteisestä tulee valkoinen. Sitten keittiön kimppuun ja vessojen. Ostimme ulko-oven. Se on kyllä aika kamala, mutta vähiten kamala, mitä kaupassa oli. Alakerran vanha ovi päästää kylmän sisälle. Uusi ovi on järkiratkaisu sopuhintaan. Yäk, kuulostaa just niin pahalle, mitä se on.
Kävimme Kansallisteatterissa katsomassa Kristian Smedsin Tuntemattoman sotilaan, joka vuosi sitten ensi-illan jälkeen kirvoitti kirjoituksia lehtiin. Mielestäni kohu on ollut liioiteltu reaktio, mutta Timo sai minut ymmärtämään että Smedsin tulkinta voi suututtaa ja loukata, vaikka itse en kokenut esitystä niin. Olihan se provosoivakin. Mielestäni se kuitenkin perimmältään halusi osoittaa että kuka tahansa meistä olisi voinut olla sodan uhri ja toisaalta jokainen meistä onkin nykysotien ja historian vaikutusten kautta. Esitys pyyhkäisi kaiken pyhän kansakunnan kaapinpäältä. Se haastoi katsojan ajattelemaan itse eikä uskomaan annettuihin totuuksiin. Näytelmässä oli käytetty brechtiläisiä keinoja vieraannuttamassa katsoja tapahtumista kriittiseksi tarkastelijaksi. Esitys oli visuaalisesti voimakas ja sanomalla ladattu. Se tulitti ajattelun aihetta katsomon täyteen. Pohdiskelimme esitystä eri puolilta koko kotimatkan. Näimme Tuntematoman, jonka tulemme muistamaan. Kannattaa käydä katsomassa!
Lopuksi lukuvinkki Karibia-teemasta: Junot Diazin pulizerilla palkittu romaani Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä (Like 2008). Kirjailija on dominikaani, joka kertoo romaanissaan useamman sukupolven elämästä ja traagisista kohtaloista Dominikaanisesa tasavallassa ja USA:ssa. Hienosti kirjoitettu historiasta nykypäivään ja nykypäivästä menneeseen kaikuluotaava tarina, joka herättää voimakkaita mielikuvia ja jonka loppumista suree aidosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti