Tänään oli täydellinen pirtti-ilma. Ei voinut muuta kuin suojautua sohvaan sateelta ja tuulelta, lukea kirjaa ja herkutella. Pidimme Timon kanssa iltapäivään asti hiljaisuuden retriittiä emmekä avanneet yhtään toosaa. Oli ihanaa vain olla ja olla vain hiljaa. Alkuillasta tuli Salla, Hannu K. kylään, sitten Samu, Elisa ja Voitto. Samassa tahdissa avattiin radio, telkkari ja netti. Katselimme vaalituloksia ja skypetimme Katille. Sasi ei ollut linjoilla, joten terveisiä vaan sinne merten taa.
Tällä viikolla pistettiin (toistaiseksi) piste remontille. Siivosimme eilen ja laitoimme matot lattialle. Tuntuu ihmeelliselle, kun naulakon alla ja portaissa ei ole maalipöniköitä, ei voimapaperia ja aaltopahvia lattioilla, ei tavaraa ähdetty kaikki vapaa tila täyteen eikä aina joku kohta vaiheessa. Olohuoneen harmaa puulattia on tunnelmallinen ja seinät vanhaa tapettia. Keittiö on maalattu bauhausilaiseksi (Sallan huomio) retroksi. Harmaasta puulattiasta uusvanha tyyli ponkaisee ylöspäin mustikkamaitoon (Katin sanoin) kastetuilla kaapeilla, levähtää harmaalla koivulistaisella tasolla ja tuulettaa hurraata kohti valkeaksi maalattua lautakattoa japaninpunaisilla keittiökalusteilla. Kuin kehotuksena hillitä ittensä ja muistutuksena iloa seuraavasta itkusta olohuoneen ikkunoiden edessä asuva naapuri rakensi lisäsiiven ja maalasi talon prikulleen samalla vihreällä, josta me hankkiuduttiin eroon tällä remontilla.
Amos Ampsuli täytti puoli vuotta. Olen huomannut jo aikaisemmin että Ampsuli on kissojen sukua. Se kiipeää sohvan selkänojalle ja kävelee itsevarmasti edestakaisin. Se heittää lelun hiirenä ilmaan, ravistelee sitä rottana ja härnää tassulla. Ampsulin uusi kissamainen metku on notkea hyppy pöydälle, jolta se ei kuitenkaan uskalla loikata alas. Amos parka kökötti yksin yhden päivän sohvapöydällä. Tällä viikolla se metkuili keskellä yötä. Heräsin kimeisiin haukahduksiin ja etsin Ampsulia joka paikasta. Lopulta löysin sen Voiton huoneen pöydältä. Se oli oppinut avaamaan suljetun oven pilkkopimeässä. Hyvin kissamaista, suorastaan Matroskinilaista..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti