Karkkipäivä

Ryntäsin aamulla pilatekseen ja myöhästyin. Jos olisin rikas nainen, minulla olisi personal trainer ja aloittaisin jokaisen päivän pilateksella. Se huuhtoo mielen ja luo harhan kevyestä ja hallitusta rungosta. Siirryin tunnilta töihin ja vaihtaessani vessassa trikoita hameeseen huomasin että rintaliivit jäi kotiin. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin onnellinen lauta.

Ruokalassa rusahti, eikä se ollut pippuri. Palan painikkeena oli hampaan kappale. Loppu päivän kieli kieppui raunioissa.

Hain neljältä Amoksen kotoa. Olin sopinut Samun kanssa että Elisa(!) hoitaisi koiruutta sillä aikaa kun olisin kirjoittajakoulussa ettei sen tarvitsisi olla iltaan asti yksin. Timo oli Hesassa. Ajoin töihin tökkivässä ruuhkassa ja vilkuilin kellon neonnumeroita, joiden tempo kiihtyi koko ajan. En päässyt moon bootseilla perille kaasun ja kytkimen suhteesta ja Das Auto sammui kirjaston mäkeen. Apua! Miten käynnistetään mokkulalla pystyasentoon jymähtänyt auto, jonka käsijarru on kuva kojelaudassa? Itken, soitan Timolle, jätän auton tähän.. Onneksi takana puskurissa kiinni olleen auton kuljettaja oli sydämellinen ja ymmärtäväinen, eikä huudattanut torvea sillä aikaa kun luin ohjekirjaa. Ei vaineskaan! Räikkä soi niin saakelisti, kun tein kaiken väärin. Sain silti auton liikkeelle tipahtamatta kuumakallen syliin.

Vapisin vielä järkytyksestä, kun puhelin soi. Kaivoin kännykän repusta ja painoin tunnottomalla kuukengällä kaasua. Alamäessä Samu kertoi ettei ketään ollut kotona. Kello oli niin paljon etten voinut jäädä pihalle odottelemaan. Oli pakko jättää koira autoon kirjoittajakoulun tuntien ajaksi. Kiedoin Amoksen villakaulaliinaan ettei se paleltuisi. Fifeistä ei koskaan tiedä. Hyppäsin autosta ja käsilaukku putosi etupenkiltä pää edellä maahan. Sisus levisi loskaan. Kivaa. Heittelin tilpehöörin takaisin laukkuun. Olin jo myöhässä. Taputtelin pimeällä pihalla loskaa ja etsin avaimia. Nielin kyyneleitä ja annoin periksi. Päätin pelastaa sen, mikä vielä oli pelastettavissa ja juoksin oppilaiden luo. Teimme varjoteatteria. Esitykset olivat hienoja, oivaltavia, runollisia, humoristisia.. laskin mielessäni, monta avainta nipussa oli ja kuinka paljon uuden ulko-oven abloy maksaisi. Silloin työtoverini koputti oveen ja ojensi avaimet. Oli kuulemma helppo arvata, kenen ne oli. Miksiköhän?

Kotimatkalla Das Auto sammui vain kerran ja silloinkin alamäessä. Pääsin vapaalla kotipihaan asti.