Apua, korvassani on koira!

Nyt tiedän, miksi Ameriikan nuorilla, kauniilla, rikkailla julkkis laulajilla ja näyttelijöillä on aina lemmikkinä juuri chihuahua. Silkkiterrieri on paljon kauniimpi. Senkin voi pukea ja sillekin voi laittaa timanttipannan. Mutta. Silksun emäntä ei voi käyttää riippuvia korvakoruja. Suukottelin ihanaa Amosmosmosta aamulla ja silloin se tapahtui ensimmäisen ja taatusti viimeisen kerran. Rakas koirani takertui silkkisistä kutreistaan korvakoruuni. Hetkessä olimme sotkeutuneet yhteen kuin siiamilaiset kaksoset. Tuijotimme toisiamme nenät yhdessä. Huusin ja itkin tuskasta. Jokainen parkaisu sai Amoksen rimpuilemaan ja minut huutamaan vielä kovempaa. Onneksi Timo oli kotona! Timo otti kirurgin otteet ja teki onnistuneesti tarkkaa keskittymistä vaativan leikkauksen fiskarseilla keittiön matolla kyhjöttäneille potilaille. Karjuin ohjeita kuin synnyttävä äiti tulevalle isäparalle. Jos Timo ei olisi niin kultainen ja rauhallinen, olisin varmasti saanut saksesta silmään. Emäntä ja koira voivat hyvin. Minä olen saamapuolella. Elefantin korva ei kuitenkaan korvaa Amoksen otsatukkaa.