Jos lehmätkin lentäis ja voisi joka talvi matkustaa kesään silloin kun on kaikkein pimeintä ja raskainta elää Suomeni maassa, se olisi jotain se! Sen pitäisi olla jokaisen perusoikeus. Se olisi kohtuullista. Vieläkö KELA tukee psoriaatikoiden aurinkomatkoja vai onko hyvinvointiyhteiskunnan se kulma jo murentunut? Taitaa olla viisainta nauttia nyt tulevienkin vuosien edestä ja kaikkien loskassa vaeltavien puolesta.
Aluksi aurinko ja valo riittävät. Nautintoa voi alkaa vähitellen maustaa uimisella ja lähiympäristöön tutustumisella. Vuoristomaisema, meri, kukkivat puut, lintujen liverrys, maan ja ruohon tuoksu.. synnyttävät elämyksiä ja houkuttelevat esiin ihmisen hyvät puolet. Kannattaa tutkia hitauden estetiikkaa ja keskittyä pitkästymisen kokemukseen. On taivaallista olla vaan sinisen korkean taivaan alla lepotuolissa ja vaeltaa ajatusten polkuja ihan rauhassa ihan niin pitkälle kuin ikinä uskaltaa.
Kävelimme eilen rantoja pitkin täältä Los Cristianoksesta viereiseen kaupunkiin Los Americanokseen. Repussa oli vettä ja kamera. Välillä lepäsimme kahvilassa. Aurinko paistoi ja meri velloi syvän sinisenä. Rantakadulla oli kaikki lomatyylit edustettuina. Onneksi täällä ei ole sesonkiaika, vaikka lämpöä on ihan riittävästi.
Uin aamulla altaassa reipasta vetoa puolisen tuntia ja Timo juoksi vuoren rinnettä sillä aikaa. Sitten tutustuimme paikallisiin markkinoihin, jonne oli tullut moni muu meidän lisäksi. Etsimme vuoren rinteestä patikkareitin, jonka aiomme testata huomenna.
Söimme eilen kiinalaisessa ja tänään kotona. Eilen syötimme ravintolassa puolisalaa nälkiintyneen kulkukissan ja tänään tutustuimme ruuanlaiton lomassa paikalliseen palolaitokseen. Timo oli koksu ja minä sen puksu. Koksu vastasi paistoksista ja puksu toimi kylmäkkönä. Koksu paistoi tortillat ja viereisellä levyllä muovisen paistinlastan. Savua ja käryä tuli kohtuullisesti. Uskon, että muovi valmistetaan öljystä. Olisi luullut, että keittiössä paloi autonrengas!
Ding dong, ovella seisoi palomies.
- No problem, I am cooking and smoking, sanoi Timo.
Ding, dong, ovella seisoi hotellin raporttimies.
- Ei hätiä mitiä, vaimoni istahti hellalle, kun paistoin tortillaa ja hänen inkotenssihousunsa kärähtivät.
Raporttimies halusi nähdä housut. Kaivoimme pelästyneenä hänelle roskiksesta paistinlastan. Hän oli huumormiehhiä, eikä uskonut. En silti suostunut todistamaan tervellä takalistollani paistinlastateoriaa todeksi!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Voi koksua ja puksua! Sauhutteluja lukuunottamatta lomanne vaikuttaa alkaneen aivan täydellisissä merkeissä. Täällä sataa vettä, lumet on melkein kaikki sulaneet ja tuuli ulvoo nurkissa. Laittakaas blogiin pari kuvaa ihasteltavaksi, niin päästään me täällä kituvat haaveilemaan kesästä. Ihanaa, että olette päässeet sinne pakoon loskaa ja pimeyttä.
Kiitos terveisistä! Vuokraamme tänään auton.. toivottavasti koksu ja puksu selviävät liikenteessä paremmin kuin keittiössä!
Lähetä kommentti