torstai 1. tammikuuta 2009

Carpe diem, karmea dieetti

Joulut ja uudet vuodet on vietetty. Tumman suklaan, korvapuustien, pipareiden, karkin.. syömisen lopettaminen aiheuttaa vieroitusoireita. Pitänee lopettaa vähitellen. Voin kuvitella, miten rankkaa huumevieroitus on, kun herkuistakin luopuminen aiheuttaa ärtyisyyttä, itsepetoksia ja hallusinaatioita.

Vanheneminen on kamalaa. Sitä tapahtuu joka päivä huomaamattamme, mutta se oikea vanheneminen on karmean hauskaa. Kuulo menee ja luki tulee. Itselleen saa nauraa tikahtuakseen ja vielä senkin jälkeen. Voi olla, ettei kenelläkään muulla ole hauskaa. Yhdeksänkymppinen sukututkijarouva tokaisi minulle tietopalvelusta lähtiessään tulevansa kohta pyytämään saksia. Rouvan lähestyessä ojensin jo matkan päähän sinisiä fiskarsseja. Nainen kysyi ällistyneenä, mitä hän niillä tekisi. Mistä minä sen voisin tietää! Nainen oli närkästynyt. Hän oli tullut pyytämään taksia. Etsin joulukuun alussa ylioppilaaksi kirjoittaneelle kummipojalleni netistä sähköistä onnittelukorttia. Valmistusvale linkki poksahti hakusanalla ruutuun. Olipa maailma muuttunut Öhmanin Kallen valeväitöskirjan häpeäajoista. Nytkö huijaaminen oli näin yleistä ja avointa! Yhden ällän lukihäiriö tuotti muutamassa sekunnissa villejä mielikuvia ennen kuin tajuntani korjasi virheen.

Opin tänään uuden sanan Tarja Halosen uuden vuoden puheesta. Se on talouden arkkitehtuuri. Voiko sitä soveltaa.. runon arkkitehtuuri, draaman arkkitehtuuri entä ihon arkkitehtuuri, kastikkeen arkkitehtuuri... ja lopulta arkkitehtuurin arkkitehtuuri? Tai arkkitehtuurin runous, arkkitehtuurin kastike... Mielenkiintoista uuden vuoden arkkitehtuuria teille kaikille!

Ei kommentteja: