Festina lente

Eilisessä Hesarissa (Hesa 7.2.09) Anti-Manninen pohdiskeli uutta kansantautia hötkyilyä. Pinna on lyhentynyt. Tietokone ei saa takkuilla eikä juna saa myöhästyä yhtään. Pienikin viivästys saa hermostumaan suhteettomasti. Oireyhtymä on tuttu. Käämit käryää heti, jos kone ei toimi. Varsinkin töissä, jossa kaikki työni on jotenkin tietoteknistä. Vaikka oikeastihan pysähdys on onni, hetken luvallinen tauko mennä vaikka ulos kiertämään talo tai vetää happea syvään.

Tajusin tämän aikaisempaa selvemmin, kun tulin lomalta. Halvaannuin työpöydän ja tuolin väliin. Työsuman siivoaa reilussa viikossa. Tämä on ihan normaali lomaa seuraava rangaistus, se suomalaiskansallinen itku ilon jälkeen.. mutta nyt pysähdyin miettimään. Pyörin tuskaisena muutaman yön ja pohdiskelin elämää. Mitä hötkyilen ja miksi? Mikä kaikki jää ja mistä en ehdi nauttia? Sain sydämen tykytystä, joka hellitti vasta, kun lupasin itselleni kaksi asiaa. Sen jälkeen olo on ollut kevyt ja irtonainen. Jos pysyn päätöksessäni, kerron salaisuuden..

Vaivan määrä on vakio tai kai se on vanhetessa kasvamaan päin, mutta pysyn vielä vakiossa. Ihminen on hullu. Lapset lähtee ja kotityöt loppuu, mutta hullu ottaa koiran. Koira saa päiviä kestävän vatsataudin ja sekoittaa hullun kodin ja elämän. Ensimmäisenä tulee suuri huoli ja yövalvomiset kuin sairaan lapsen kanssa. Sitten lääkäri ja lääkkeet. Lopuksi iso pyykki. Ja vihoviimeiseksi väsymys ja herpaantuminen. Tällä kertaa se oli ämpärillinen liejuvettä, jonka tyrin portaikkoon lattian pesun jälkeen. Siinä meni työ, kynnysmatto, kengät.. Kirosin raskaasti. Kuulin paikalle juosseen Timon naurun, mutta myöhemmin Timo kyllä vannoi kautta design-kliseiden olleensa ihan hiljaa. Ei kuulemma olisi ikuna uskaltanut nauraa siinä tilanteessa. Minä kyllä kuulin hekotuksen. Ehkä vaiva nauroi hullulle!

Facebookissa kiertää 25 asiaa -lista, jossa voi kertoa itsestä. Ihan hauska. Jos se olisi listaus asioista, jotka haluaisi vaihtaa, tietäisin heti tämän viikon kokemuksella minkä ainakin vaihtaisin. Eikä se olisi sinappi tai sukat, vaan oma pää. Ottaisin keilapallon. Siihen ei sattuisi. Tässäpä oiva lahjavihje. Ja kun oikein ketuttais, vois heilauttaa uran silkkiseksi, vaikka silkkiterrieriksi, joka tekee elämän ah niin... eläimeksi.