Onni on

Säännöllisin väliajoin lehdissä pohditaan, mistä onni syntyy. Aihe on vanha ja aina ajankohtainen. Jokaisella on näkemys asiasta ja jos ei ole niin ainakin jossain elämän vaiheessa joutuu pohtimaan onnen olemusta. Suurin osa ihmisistä varmasti miettii sitä moneen kertaan ja tulee erilaisiin tuloksiin iästä, olosuhteista ja ties mistä riippuen. Onneenhan me kaikki koko ajan kurotellaan.

Onni syntyy arjesta ja pienistä asioista, raha, kuluttaminen tai omistaminen eivät tuo kuin hetkellisiä onnen tunteita, tärkeintä ovat rakkaat ihmiset, puhdas luonto, lapset... me osaamme kaikki jatkaa tätä oikean onnen listaa. Olen kerran ollut kuolemaisillani ja silloin asiat loksahtivat heti tärkeysjärjestykseen. Kärjessä olivat yllätys yllätys, rakkaat ihmiset ja heidän kanssa yhdessä eletyt hetket. Kaikki muu tuli jossain kaukana.

Hesarin Teema -liitteessä (1/2009), jonka aiheena on onni, kirjailija, filosofi Heidi Liehu sanoo hienosti että onni syntyy ikuisen vastakohdasta, hetkellisyydestä. Ymmärrän tai ainakin luulen ymmärtäväni, mitä hän tarkoittaa. Jos uskoo ikuisuuteen, onnen voi nähdä näin. Hienoa, että katoava hetki itsessään on jo onni. Se on täydellinen ja riittävä. Kun joskus pohdimme lasteni kanssa kuolemaa, silloin pieni poikani sanoi, että tietenkin me kaikki kuolemme, että meidän jälkeemme tulevat mahtuvat maapallolle ja saavat tilaisuuden elää. Yksinkertaista, kaunista ja niin totta. On kuitenkin aina hyvin surullista saada muistutus elämän hetkellisyydestä. Siitä on onni kaukana. Ja onni syntyy hetkellisyydestä. Siinäpä paradoksi.

Uskon että onnellisuus on myös asenne. Kannattaa katsella asioita valoisasta näkökulmasta. Teatterin alalla on teoria, jonka mukaan tietyn ilmeen ottaminen kytkee saman tunteen. Väännä naamasi raivoon niin alat tuntea raivoa... Iloinen ilme ja valoisa asenne synnyttävät iloa. Itse voi päättää, mistä vinkkelistä maailmaa lähestyy. Minua lähestyi tänään puutarhuri. Hän seisoi huoneeni ovella, katseli hetken hiljaa ympärilleen ja kysyi, onko joku muuttanut huoneestani. Kerroin, että vaikka työhuoneeni onkin iso olen aina ollut siellä yksin. Kukaan ei ole muuttanut. Hän oli ihan hiljaa. Silloin tajusin ja hihkaisin, että kyllä, palmu on muuttanut. Puutarhuri oli tyytyväinen ja sanoi, että sitähän minäkin! Muista hyvin sen palmun...