Vain muutos on pysyvää

Onpa kerran maailma, jossa paperi on samanlainen materiaali kuin vaikkapa kangas nyt. Paperille ei enää paineta lehtiä tai kirjoja. Ne ilmestyvät verkossa. Niitä on helppo lukea siihen tarkoitetuilla laitteilla. ebookista tulee samanlainen juttu kuin kännykästä. Jokaisella on sellainen. ebookeja on erilaisia niin kuin kännyköitä. Minulla on notkea ebook, jossa on valo ja jolla voin muuttaa tekstin fonttikokoa, johon voin ladata niin paljon aineistoa että kirjahylly on aina siellä missä minäkin. Teen tiedoston, jonne tallennan oman leikekirjan kommentein. Löydän etsimäni helposti. Toisin kuin nyt, kun tiedän että jossain kotona hyllyssä on kirja mutta en löydä sitä ja siksi lainaan sen kirjastosta. Kirjoitan myös itse ebookilla, tallennan sinne omia kirjoituksiani, piirrä, otan valokuvia, soitan... Ostan design ebookin. Vaikka suomalaisen.

Me vanhat kävyt nostalgisoidaan paperin rapinan ja tuoksun perään. Me luullaan että kirjan pitää olla paperinen esine. Kuka muistaa enää sitä kiihkeää keskustelua LP-levyn puolesta? Silloin pauhattiin, että LP-levyn kansikin on taidetta... Enää LP-levyjä kuuntelevat vain friikit, kuten Timo, joka on tilannut soittimen Saksasta. Kukaan ei enää vaadi noita haperoita suuria pylpyröitä takaisin. Cd-levy on kätevä ja senkin kuoret ovat taidetta.

Nuoret eivät perusta cd-levystäkään. He haluavat sisältöjä ja niitähän saa vaivattomimmin verkosta lataamalla omalle pienelle ja tehokkaalle soittimelle, jolle mahtuu määrättömästi biisejä. Verkosta saa jo kätevästi kirjojakin. Kohta suomenkielistenkin valikoima laajenee. Viis mistään kovakantisesta tai pokkarista. Uudet sukupolvet haluavat sisällön. Suomessakin digitoidaan tänä vuonna ennätyksellisen paljon kirjoja ja muita tekstejä. Tulossa on myös palvelu, joka välittää kotimaisia sanomalehtiä sähköisessä muodossa näköispainoksina. Ulkomaisia palveluja on jo olemassa. Lehden voi halutessaan tulostaakin kokonaan tai osittain, fonttikokoa voi muuttaa itselle sopivaksi, lehden voi myös kuunnella luettuna ja vanhat numerot on kätevästi saatavissa arkistosta. Mikä parasta, hakuja voi tehdä. Esimerkiksi muutamassa sekunnissa saa kaikki Mikael Liliuksen eläkettä käsittelevät artikkelit eri lehdistä.

Sähköiset aineistot säästävät luontoa. Metsiä ei tarvitse kaataa, suurin osa paperitehtaista voidaan sulkea, vesistöt puhdistuvat, kirjoja ja lehtiä ei tarvitse kuljettaa saastuttavilla liikennevälineillä ympäri maata ja maailmaa ja tämä kaikki vähentää ilmaston lämpenemistä. Sitä paitsi sähköinen julkaiseminen ja jakelu on halpaa, helppoa ja nopeaa. Jo nyt lehdistä tehdään aina sähköinen versio ja kunhan mukavat lukulaitteet kehittyvät, halpenevat ja yleistyvät niin tämä kaikki on totta, hyväksymmepä sen tai emme. Kehityksellä ei ole ennenkään ollut tapana pysähtyä.

Provosoiduin hieman paasaamaan tästä lempi aiheestani Suomi-Saksa yhdistykselle, joka tuli kirjastoon vierailemaan. Ryhmä meni hiljaiseksi. Selvästi järkytin sen rauhaa. Eikä työttömäksi jääviä kannata surra. Uusia ammatteja syntyy ja edessähän on työvoimapula. Miten käy kirjaston? Hyvin. Järjestelemme silloinkin aineistoja ja tuotamme sisältöjä ja annamme mediakasvatusta..