Karkkeja ja papereita

Olen hurahtanut muotilehtiin, joita onneksi voi lainata kirjastosta. Katselen koreita kuvia, kauniita ihmisiä, tyylikkäitä vaatteita ja ihania tavaroita, huonekaluja, koruja.. Lehdet ovat aikuisten kuvakirjoja. En oikeastaan lue niitä. Ne on taitettu niin, ettei se houkuttele lukemaan, vaan ahmimaan kuvia. Varmaan tietoinen toimituksellinen valinta? Tätä ennen en ole vuosiin viettänyt aikaa lehtien kanssa. Sain niistä trauman sairaalassa, kun en jaksanut lukea muuta. Ainoa kosketus valkoisen sängyn ulkopuolelle olivat lehdet, joiden selailuun voimat juuri riittivät. Vaikka siitä on kauan, sain lehdistä tarpeeksi pitkäksi aikaa. Ne herättivät aina huonot muistot, joista olen nyt selvästi päässyt.

Toinen intohimoni on sammal. Se on jo vanha rakkaus. Vaalin ja kasvatin sitä nurmikon kustannuksella ja minua pidettiin hulluna. Mutta olinkin aikaani edellä! Hesarissa oli hetki sitten artikkeli sammaleista ja ohjeita niiden kasvattamiseksi nurmikon sijaan. Itselleni on yksi ja sama, mitä muut ajattelevat, mutta nyt tiedän, etten ollut hullu.. sammaleella voi ihan oikeastikin korvata nurmikon. Se on kaunis, pehmeä, eikä sitä tarvitse leikata kuten nurmikkoa. Sammaleen kasvatus vaan on vähän vaativampaa ja hankalampaa kuin nurmikentän. Se vaatii köyhän maan ja metsäiset olosuhteet kuten vaikka suuria koivuja, jotka syövät kosteutta ja ravinteita ja luovat varjoja. Kannattaa kokeilla ennemmin kuin perustaa nurmikkoa hampaat irvessä vaikka mökille..

Kävimme konsertissa kuuntelemassa Grigori Sokolovia, joka soitti Beethovenia (pianosonaatti A-duuri op. 2 nro 2, Es-duuri op. 27 nro 1)ja Schubertia (pianosonaatti D-duuri op. 53). Se ei ollut yllätys, että soitto oli taitavaa ja elämää täynnä. Yllätys oli, että yleisö keskittyi niin intensiivisesti soittoon että koko katsomo oli sähköistynyt kuuntelemaan eikä kukaan liikahdellut, kuiskinut tai yskinyt. En muista koska olisin viimeksi kokenut sellaista. Vuorovaikutuksen tunsi ihan oikeasti. Se oli sähköä ja väreilyä pianistista kuulijaan ja takaisin sekä kuulijasta toiseen. Upeaa! Juuri tämän tähden elävää musiikkia ei korvaa mikään äänite.

Nuorin lapseni täyttää tänään 19 vuotta. Olen ihan sanaton. Onnesta ja noista yhteisistä vuosista. Sasi on elämäni aurinko ja Samu vesi, joita ilman ei ole elämää. Sasi tulee kotiin maailmalta heinäkuussa. Odotan tapaamistamme kärsimättömästi. Samu on käymässä Saksassa mutta pian taas täällä. Onnea Sasi ja tervetuloa kotiin Samu!