Vannon ikuista rakkautta, kun mieheni yhtäkkiä kysyy katot sää mua viä? Vastaus hämmästyttää yhtä paljon kuin kysymys. Keskustelemme nimittäin keittiössä ruokaostosten keskellä naapuria kohdanneesta onnettomuudesta.
Pieni yläkerran remontti on muuttunut suursaneeraukseksi viereisellä tontilla. Naapuri löysi yläkerrasta seinälevyjen takaa ja katosta kosteutta, joka oli lahottanut puoli taloa. Jos aikaa olisi vielä kulunut, koko talon olisi kohta saanut jyrätä maan tasalle. Nyt perhe selviää kalliilla remontilla, mielipahalla, oikeusjutulla... Ahistaa!
Naapuri on saanut tuta omakotiasujan pahimmasta pelosta ja painajaisesta. Paniikki alkaa nousta minun päänahkaan kuin hiki.
- Voiko meilläkin olla mätä makuuhuone, lähdenkö heti yläkertaan kaivamaan reiän abloyavaimella seinään, mikä sen on aiheuttanut?
- Katot sää mua viä?
- Kulta tietenkin mä sua aina rakastan. Entäs sinä, katot sää mua viä?
- Tä?
- Niin?
- Katossa muovia. Siinä syy. Väärät materiaalit ja liian tiivis talo.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Loistava teksti!
Yritin monta kertaa lukea sitä fb:sta, mutta mokoma ei ole toiminut minulla aikoihin kunnolla.
Voi teitä pupusia <3
*rakkaus* ja _miehet_
Lähetä kommentti